Jalkahoito Camdenissa

Kävin tänään työpäivän päätteeksi Camdenissa. Tarkoitus oli löytää kivoja viemisiä Suomeen, mutta shoppailu jäi aika vähälle. Mutta ehkä voin syyttää tästä säätä, sillä perille päästyäni taivas oli peittynyt harmaaseen pilvipeittoon ja alkoi sataa. Eikä mennyt kauaa, niin joka puolella oli vesilammikoita ja ihmiset kiiruhtivat sisätiloihin sateenvarjojensa kanssa. Ja tietenkin oma varjoni jäi kirkolle. No yhden asian kuitenkin tein, sillä se on ollut mielen päällä jo pidemmän aikaa. Otin nimittäin jalkahoidon. Eikä kyseessä nyt ole perinteiset jalkahoidot, vaan päätin kokeilla miltä tuntuu olla kalanruokaa.

(klikkaamalla saa kuvan isommaksi)


Kalahieronta/jalkahoito taitaa alunperin olla kotoisin Lähi-idästä ja sen kerrotaan poistavan iholta bakteereja, parantavan jalkojen verenkiertoa ja rentouttavan. Ja tämä hommahan tapahtuu niin, että jalat työnnetään akvaarioon, jossa on Garra Rufa -kaloja. Ne näykkivät ihon pinnalta kuolleen solukon pois, jonka jälkeen jalat tuntuivat ihanan pehmeiltä. Aluksi jalkojen työntäminen kalojen sekaan tuntui ällöttävältä, sillä kalat hyökkäsivät nälkäisinä samantien jalkojeni kimppuun. Niiden pienet suut tuntuivat iholla ja se hieman kutitti. Välillä tuntui siltä, että haluaisi nostaa heti jalat pois akvaariosta, mutta tavallaan siitä kuitenkin nautti. Tässä vielä videopätkä kalojen ruokailusta:

Tuliaisshoppailua ja pakkailemista

Vapaapäivien jälkeen alkoi viimeinen työputki ja töiden ohessa olen käynyt ostamassa tuliaisia sekä toisen matkalaukun itselleni. Keskiviikkona kävin Lewishamissa ja tarkoitus oli vielä jatlkaa sieltä Blackheatin ihanaan ympäristöön, mutta vietinkin päivän Lewishamin ostoskeskuksessa. Sinne pääsee kätevästi 47-bussilla ihan tästä kirkon vierestä. Lewishamin ostarilta löytyy mm. Primark, joka on paljon rauhallisempi verrattuna Oxford Streetin kauppaan. Siellä tosin sai viedä vain 4 vaatekappaletta kerralla sovituskoppiin, mutta se ei haitannut sillä jonoa sovituskoppeihin ei ollut ollenkaan. (Oxford Streetillä sovituskoppiin jonottaminen vie aina vähintään ½ tuntia ja se on ihan tosi asia, otin kerran kännykällä aikaa.) Sen lisäksi Lewishamissa oli muutenkin rauhallisempaa, ketään ei tarvinnut väistellä koko ajan ja pienet lapset eivät huutaneet kurkku suorana. Toinen käymisen arvoinen kauppa Lewishamin ostarilla on TK Maxx, joka myy menneen kauden merkkivaatteita, -kenkiä ja -laukkuja isoilla alennuksilla.

En ole täällä juurikaan esitellyt ostoksiani, joten tällä kertaa näytän mitä Primarkista löysin: 

 Luulempa että joku Minna-niminen saa viikon päästä osan noista tuliaisena.

Torstaina kävin ostamassa itselleni halvan matkalaukun, jotta saan vielä loputkin tavarat Suomeen viikon päästä. Perjantaina olin oikeastaan koko päivän töissä, sillä kävimme Tilburyn satamassa. Lauantaina piipahdin Lontoon museossa (Museum of London), jossa on ollut tarkoitus käydä jo pitemmän aikaa. Siellä esitellään Lontoon alueen historiaa.

Lord Mayor's coach

Vespa

Ps. Iia lähti tänään kotimatkalle, toivottavasti pääsee turvallisesti perille kaikkien matkalaukkujensa kanssa. :)

Lontoon vahakabinetti sekä dungeon 24.5.

Obaman uusi sihteeri

 Akvaarion sekä lounaan jälkeen menin metrolla Madame Tussaudsin vahakabinetin luo. Sinne kannattaa oikeastaan ottaa kaveri mukaan, että saa kivoja yhteiskuvia "julkkisten" kanssa. Menin sinne yksin, mutta pyysin muita turisteja ottamaan silloin tällöin kuvia minusta, että on edes jotain todisteita käynnistä! Vahakabinetissa tapasin monia tuttuja julkisuuden henkilöitä. Siellä oli myös kauhukammio, jossa näyttelijät pelottelivat ihmisiä. Minusta se ei kuitenkaan ollut kovin pelottavaa, johtuen enimmäkseen siitä että takanani käveli n. 12 -vuotiaita ranskalaisia poikia, jotka tönivät ja tuuppivat ja nauroivat koko sen "kauhukäytävän" ajan. Kauhukammion lisäksi siellä näytettiin myös 4D -lyhytelokuva. Saimme 3D-lasit, joilla katsoimme elokuvan 3D:nä. Sen lisäksi elokuvan aikana kasvoille (tai ennemminkin syliin) suihkusi vettä, tuolit tärisivät ja ilmavirrat osuivat iholle. Ja unohdin vielä mainita taksikyydin, joka esitteli meille joitakin Lontoon historian tapahtumia. Mutta tässä vielä muutamia kuvia vahakabinetista:

Pattinson

Popin kuningas :)

Tällaisia herkkuja oli myynnissä

Vahakabinetista matkani jatkui vielä London Bridgelle, jossa sijaitsee London Dungeon. Se on varsin mielenkiintoinen käyntikohde, sillä siellä esitellään Lontoon historian synkkiä ja kammottavia tapahtumia (joista osa myös fiktiivisiä). Tavallaan kuitenkin se historiaosuus jää vähemmälle huomiolle, sillä enemmän siellä keskitytään säikyttelyyn ja pelotteluun. Oikeastaan London Dungeon on kuin iso kummitustalo, joka perustuu Lontoon historiaan. Kuljimme talon läpi näyttelijöiden johdolla, jotka johdattivat meidät Lontoon synkkään menneisyyteen. Koko kierroksen ajan kuljimme heikosti valaistujen huoneiden ja käytävien läpi, mikä myös loi tunnelmaa. Joihinkin kohtiin yleisöstä saattoi joku onnekas päästä mukaan. Ensin meidät vietiin peililabyrinttiin, jossa seininä oli peilit. Sen jälkeen saimme kokea mm. Viiltäjä-Jackin paluun, Bloody Maryn julmuuden, 1600-luvun ruton ja sen aikaiset "kirurgiset toimenpiteet",  Lontoon suuren tulipalon, jne. Valitettavasti Dungeonin sisällä ei saanut ottaa kuvia. Mutta Dungeonin teema jatkui vessaankin asti:

London Aquarium

Tiistaita varten ostin yhteislipun Lontoon Aquariumiin, vahakabinettiin sekä London Dungeoniin. Aloitin päivän akvaariosta, jossa on näytteillä yli 500 eläinlajia. Siellä tuli nähtyä läheltä monta eri hailajia, kalalajia, kilpikonnia, pingviinejä, jne. Kuvat eivät oikein onnistuneet siellä, mutta tässä kuitenkin muutamia:

London Sealife

Väsähtänyt hai

Hietahai

Cuban Crocodile

Sieltä löytyi myös tällainen Etelämanner-osio:

Mitä tehdä jos vastaan kävelee pingviini

Valkokulmapingviini

I'm coming!




Tähän loppuun vielä videopätkä. Taustametelin perusteella voitte ehkä hoksata, että siellä oli muutama muukin vierailija...

Lontoon eläintarha

London Zoo

 Vietin eilen koko päivän Lontoon eläintarhassa. En ole siellä aikaisemmin käynyt, joten nyt päätin ottaa sen päivän vierailukohteeksi. Ja päivä siellä toden totta menikin. Olin kahdeltatoista sisällä eläintarhassa ja astuin ulos viiden jälkeen, juuri ennen sulkemista.

Papilio memnon Butterfly Paradisessa

Lontoon eläintarha on avattu vuonna 1847 ja se on yksi Euroopan vanhimmista eläintarhoista (vanhin taitaa olla Itävallassa). Siellä oli monenlaisia eläimiä, joita en ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Oma suosikkini oli Butterfly Paradise, joka oli sellainen iso, perhosia täynnä oleva "kasvihuone". Sinne sai mennä ihan sisälle asti ihastelemaan värikkäitä perhosia. Yksi jopa kävi hetken istumassa käsivarrellani!

Mutta tässä hiukan kuvia eläintarhasta:

 

 

Vuohia ja lampaita pääsi ihan aitauksen sisälle ihastelemaan

Rantakunnossa ne kääpiövirtahevotkin on...

Galápagoksenjättiläiskilpikonna ei suostunut paljastamaan kasvojaan

Tarviiko tämä eläin edes esittelyä?

Okapi

 keisaritamariini näytti kieltä

Eläintarhaa

Ötökkötalon yksi asukeista...

Sukulainen

Lintuja oli monennäköisiä ja -kokoisia

Liskot ja käärmeet löytyivät matelijatalosta

Musikaaleja ja elokuvia

Perjantaina kävin töiden jälkeen katselemassa uutta kameraa ja löysinkin ihan kivan Canonin. Ainut vaan, että sen saa paljon halvemmalla Suomesta. Eli täytyy koittaa sinnitellä vielä tuon vanhan kameran kanssa nämä pari viikkoa. Joka tapauksessa kävin samalla reissulla myös ostamassa lipun Legally Blonde -musikaaliin, jonka sitten myöhemmin illalla kävin katsomassa. Aivan älyttömän ihana musikaali, sitä ei kyllä ole suotta kehuttu!

Kukkaloistoa Lontoossa

Lauantai meni töissä ja töiden jälkeen käytiin Nooran ja Iian kanssa puistossa istuskelemassa sekä keskustassa. Tänään sunnuntaina ajattelin töiden jälkeen mennä käymään Oxford Streetillä, mutta se ei ihan mennyt suunnitelmien mukaan. Vaan mikäpä täällä menisi... Minun oli tarkoitus mennä Overground-metrolla Canada Waterille ja vaihtaa siellä Jubilee-linjaan, jolla olisin sitten päässy Bond Streetille ja Oxfordille. No pääsin sinne Canada Waterin asemalle, jossa metro odottelikin. Menin sisään, istuin alas ja minuutteja alkoi kulumaan... Metro ei liikahtanut mihinkään. Samalla hoksasin, että kyseinen metro ei menekään perille asti, vaan korjaustöistä johtuen päätepysäkkinä on Waterloo. No ei siinä mitään, ajattelin, ja suunnittelin jo toista reittiä Waterloolta perille asti. No metro seisoo aina vain asemalla, kunnes monen minuutin jälkeen kuulutuksessa kerrotaan metron jatkavan pian matkaa, sillä siinä on kuulemma ollut jotain teknisiä ongelmia. Ei siinä, ovet menee kiinni ja matka jatkuu seuraavalle pysäkille. Siellä taas odotellaan muutamia minuutteja, että matka jatkuu. Sen jälkeen tuleekin jo ilmoitus, että seuraavalla asemalla (London Bridge -asema) metro pysähtyy kokonaan ja kaikkien tulee nousta pois kyydistä. Siinä vaiheessa päätin muuttaa suunnitelmaa ja mennä Oxfordin sijasta elokuviin meidän lähielokuvateatteriin. London Bridgelta menee bussi, joka kiertää kirkon vierestä ja menee myös leffateatterin läheltä. Hyppäsin kyseiseen bussiin ja pääsin istumaan, niin bussissa kuulutetaan, että se ei mene päätepysäkille asti, vaan ihmisten tulee hypätä pois Rotherhithe Tunnelin kohdalla. Eli melkeinpä meidän kirkon vieressä. Ihan käsittämätöntä! Mikään ei suju niinkuin pitäisi. No siinä sitten lähestyttiin kirkkoa ja päätepysäkkiä, niin kuskimme ilmoittaa tylysti yhtä pysäkkiä aikaisemmin, että nyt kaikki ulos, tämä on päätepysäkki. Silloin olisi tehnyt mieli käydä sanomassa, että se Rotherhithe Tunnel -pysäkki, jossa tämän bussin PITÄISI jättää ihmiset kyydistä, on tuossa 200 metrin päässä, joten voisitko ystävällisesti ajaa sinne niinkuin aluksi sanoit...

Vaan mitäpä tein... Kävelin kirkolle, hain takkini ja menin kävellen elokuviin katsomaan Pirates of the Caribbeanin uusimman osan 3D:nä. Ehkä olisi alunperinkin pitänyt vain mennä elokuviin (kävellen). Näinkin voi siis Lontoossa käydä, sillä mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus näissä paikallisissa liikenneyhteyksissä. Aina ei välttämättä metrot kulje eikä bussitkaan mene joka kerta sinne minne pitäisi... Ja nyt näyttää myös siltä, että lentokoneetkaan ei kohta taas lennä yhtään minnekään, kun Islanti purkautuu taivaalle... Paluu Suomeen olisi kahden viikon päästä, joten toivotaan että koneet silloin lentävät!

Viimeisiä viikkoja viedään

Kotiinpaluu lähestyy huimaa vauhtia, kun jäljellä on enää kaksi kokonaista viikkoa ja muutama hassu päivä siihen päälle. Olenkin nyt tämän viikon ollut töissä ja samaten ensi viikko menee vielä töissä. Viimeisen viikon olen vapaalla, jolloin olisi tarkoitus kiertää vielä linnoja, palatseja ja muita kivoja nähtävyyksiä, sekä tietenkin tehdä viimeiset tuliaisostokset.

Norjalaisten kansallispäivä 17.5.

Maanantaina meille tuli kirkolle iso ryhmä majoittujia, joten siirryin kolmeksi yöksi hostelliin yöpymään ja sain vähän pesäeroa kirkolle. Töiden jälkeen illalla nautinkin hiukan omasta ajasta ja kävin elokuvissa katsomassa elokuvan Water for Elephants. Oli muutes hyvä elokuva!

Southwarkin puistossa oli kansallispäivän juhlijoita

Myös tiistaina olin aamuvuorossa ja töiden jälkeen lähdin kiertelemään keskustaan. Sitä ennen tein mutkan meidän lähipuistoon, jossa norjalaiset juhlivat heidän kansallispäiväänsä.Keskustassa katselin jo hiukan tuliaisostoksia sekä uutta matkalaukkua. Hoksasin nimittäin että a. joko täytyy ostaa toinen matkalaukku tai sitten b. lähettää puolet tavaroista pahvilaatikossa Suomeen. Ei ihan taida mahtua kaikki tavarat rinkkaan...

Tarjoilua oli myös :)

No vielä en kuitenkaan matkalaukkua ostanut, vaikka monenlaisia oli tarjolla. Illalla palasin takaisin hostellille ja keskiviikkoaamuna tulikin nukuttua pitkästä aikaa myöhään. Luksusta! Keskiviikkona olin iltavuorossa ja meillä olikin aika hiljainen ilta, mutta leivoin sellaiset 7 täytekakkupohjaa pakkaseen tulevia juhlia varten. Päivät todella kiitää, sillä nyt ollaan jo torstaissa! Äiti tänään jo soitteli, että missä viipyy blogipäivitykset kun en ole moneen päivään kirjoittanut. Mutta en vain ole ehtinyt kirjoittaa.

Canary Wharfin kukkasia

Tänään kävin kivassa, pienessä (ja ilmaisessa) museossa nimeltä Museum of London Docklands. Se sijaitsee aika lähellä kirkkoa, Canary Wharfilla ja sinne on helppo mennä, kunhan vain pääsee ulos valtavasta metroasema-ostoskeskuskompleksista. Museossa oli esillä Lontoon historiaa, erityisesti satama-alueeseen ja merenkäyntiin liittyvää historiaa. Oma suosikkini siellä oli Sailortown gallery 1840-1850, joka oli "jäljennös" 1800-luvun pimeästä, kapeasta ja kiemuraisesta satama-alueen kaupungista. Siellä pääsi myös kurkistelemaan 1800-luvun satamakaupungin pieniin ja askeettisiin koteihin. Sieltä reittini jatkui puistoon auringonottoon ja sen jälkeen palasin kirkolle valmistautumaan työiltaan. Ja oli muuten mukava ylläri kun huomasin, että vanha ja uskollinen digikamerani oli hajonnut. Pitää kai suunnata kameraostoksille, jotta saa vielä kuvia loppuajalta.

Vanhan kamerani viimeiset kuvaukset

Leijonien nappaama MM-kulta näkyi ja kuului täällä Lontoossakin

Tosiaan jäi tuossa aikaisemmassa tekstissä mainitsematta leijonien voitto jääkiekon MM-kisoissa (ihan niinkuin sitä ei olisi jo riittävästi hehkutettu joka puolella). Viriteltiin illalla kirkolle nettiyhteydet, joiden kautta näytettiin jääkiekkoa. Se meinasi kuitenkin pätkiä, joten lähdettiin porukalla RUOTSIN merimieskirkolle katsomaan ottelu loppuun.

Siitähän kehkeytyikin mielenkiintoinen kisakatsomo... Kovin nimittäin hiljeni ruotsalaisten meno ottelun loppua kohden, kun Suomi alkoi saamaan maaleja. Ja olihan se Suomen voitto loppujen lopuksi melkoinen yllätys, mutta hyvin pojat pelasivat! Kohteliaasti Ruotsin kirkon väki kuitenkin taputti pelin loputtua ja  osa jopa onnitteli, mikä oli aika hassua. Pelin loputtua myös kuulimme, että iso joukkio suomalaisia liikkuu Lontoon keskustassa, mutta emme viitsineet lähteä sinne katsomaan menoa. Ja lehtien mukaan suomalaiset ovat tainneet voittoa juhlia joka paikassa. Joka tapauksessa Lontoossakin oli käsittääkseni useampia kisakatsomoita jännittämässä peliä ja hyvä pelihän siitä kehkeytyikin! Tässä vielä fiilistelyjä maaleista (kyllä se on vaan melkonen juontaja tuo Mertaranta...)

Kotiväki vierailulla

Vieraat lähtivät eilen aamulla paluumatkalle ja illalla Kalajoelle taisikin saapua pari väsynyttä matkustajaa. Kyllä ehdittiinkin monenlaista puuhata viiden päivän aikana!

381, jota Minna, Marika ja Juha pääsivät testaamaan... :) (Minnan ottama kuva)

Keskiviikkona kävin heidät hakemassa Heathrowin kentältä ja toimme laukut tänne kirkolle. Pitkä matka väsytti porukkaa niin, että tehtiin vain pieni kävelykierros tässä kirkon läheisyydessä ja käytiin viereisessä kaupassa. Siellä sitä riittikin ihmettelemistä, kun hyllyillä oli paljon sellaisia tuotteita mitä ei Suomesta saa. Ostimme mm. voileipätarvikkeita, mikä osoittautui yllättävän hauskaksi... Siinä kun pohdimme leikkelevaihtoehtojen edessä, niin Minna tokaisi epähuomiossa "ottakaa vaikka saunapalvia", mikä sai meidät kaikki nauramaan. Eipä löytynyt paikallisesta kaupasta Atriaa. :D

Towerin piha-aluetta

White Tower

Torstaille olin suunnitellut meille turistikierrosta keskustan nähtävyyksillä, ja aloitimmekin päivän siirtymällä kaksikerroksisella bussilla Tower Bridgelle. Sillä matkustaminen osoittautuikin haastavaksi uusille turisteille, sillä kuski ei paljoa odottele pysäkillä, että matkustajat pääsevät istumaan, vaan jalka painaa kaasua samantien kun ovi menee kiinni. Heiluvassa bussissa ei siis ollut helppo päästä istumaan toisen kerroksen penkeille. Vaan niin kuitenkin pääsi iloinen turistiryhmä oppaan johdolla Tower Bridgelle, jossa hetken aikaa ihasteltiin komeaa siltaa. Sieltä jatkettiin matkaa Tower of Londoniin, eli Lontoon Toweriin, jonne allekirjoittanutkin meni ensimmäistä kertaa käymään. Lontoon Tower on yksi maailman kuuluisimmista keskiaikaisista linnoista ja samalla myös todella suosittu turistinähtävyys. Siellä säilytetään kruununjalokiviä ja niitä saatiinkin ihastella koko rahan edestä. Upeita kruunuja! Näin arkipäivänä ja keskellä viikkoa siellä oli yllättävän paljon turisteja liikkeellä. Voin vain kuvitella sen turistimäärän kesälomakuukausina...

Tower of London

Osa Towerin alkuperäistä muuria, rakennettu 1221-1238

Ai niin, myös Towerissa on tapahtunut mielenkiintoisia historiallisia tapahtumia ja siellä elävät monenlaiset legendat ja tarinat. Yksi tarinoista liittyy Towerissa asuviin korppeihin. Sen mukaan Lontoo ja koko Englanti tuhoutuisivat, jos korpit lentäisivät tiehensä. Tämän estämiseksi linnan alueella asuvilta korpeilta on typistetty siivet. Towerissa on myös pidetty vankeja, joista yksi on ollut Wikipedian mukaan suomalaisupseeri Johan Anders Jägerhorn. Sen lisäksi siellä on tapahtunut murhia ja teloituksia, mm. kuuluisa Anna Boley on teloitettu Towerin pihamaalla.

Yksi Towerin korpeista

Towerin jälkeen matka jatkui metrolla Waterloohon, jossa pysähdyimme syömään ja jatkoimme kävellen London Eyelle. Jos haluaa nähdä ihmispatsaita ja katutaiteilijoita, niin siellä London Eyen välittömässä läheisyydessä niihin useimmiten törmää. London Eyelta oli helppo suunnata edelleen Big Benin juurelle ja sieltä Buckinghamin palatsille. Siellä oli melkoisen hulppeaa nähdä palatsin parveke, jossa Kate & William hääpäivänään tervehtivät suurta väkijoukkoa. Palatsilta ehdittiin takaisin Westminsteriin juuri sopivasti viideksi kuuntelemaan Evensong Westminster Abbeyn sisälle (ja ilmaiseksi). Evensongin jälkeen alkoi jo nälkä kurnia vatsassa, joten menimme suosikkiravintolaani T.G.I. Fridayssiin syömään. Jälkiruoaksi otettiin iso pala suklaakakkua ja jaettiin se kolmistaan Minnan ja Marikan kanssa. Ruokailuhetken jälkeen tultiin Tescon kautta takaisin kirkolle ja näin päättyi turistipäivämme kaupungilla.

Underground (Minnan ottama kuva)

Perjantain lupasin shoppailupäiväksi, joten perjantaiaamuna aamupalan jälkeen otimme suunnaksi Oxford Streetin. Minna halusi ehdottomasti Primarkkiin, joten sinnehän sitä piti heti ensimmäiseksi mennä. Mukavastihan siellä meni monta tuntia ja jokaiselle löytyi jotakin. Primarkin jälkeen haimme Marks & Spenceriltä piknik-eväät ja menimme syömään Hyde Parkkiin. Sen jälkeen jätin turistit jatkamaan kiertelyä Oxfordilla ja kävin viemässä Primark-ostokset kirkolle.

Loppujen lopuksi koko päivä vierähti Oxford streetillä ja iltasella kävelimme vielä Piccadilly Circukselle matkamuisto-ostoksille. Siellä on 2-kerroksinen Cool Britannia -matkamuistomyymälä, jossa on ihan hyvät valikoimat tuliaisjuttuja.

Älkää menkö Primarkiin.

Lauantaina olin töissä, mutta turistiryhmämme lähti omatoimisesti käymään museokierroksella. He taisivat pyörähtää Science-museossa, sekä Natural History -museossa. Iltapäivällä Minna, Juha ja Marika palasivat takaisin kirkolle ja päätimme kokeilla Fish & Chips-makuelämystä... Varsinkin Minna taitaa muistaa sen elämyksen pitkään... Ei oikein ollut Minnan mieleen ranskalaiset ja isokokoinen uppopaistettu kalafilee! Tämän herkkuhetken jälkeen lähdimme vielä hankkimaan viime hetken karkkituliaiset Tescosta ja samalla myös pyörimme jonkin aikaa ostarilla. Sieltä tulimme vielä viimeisen kerran 381 -bussilla kirkolle ja ilta menikin euroviisuja katsellessa. Ja pitihän sitä Suomea äänestää pari kertaa mun Englannin puhelinliittymästä!

Sunnuntaina olikin sitten aikainen herätys, jotta Minna, Marika ja Juha ehtivät Heathrowille ja paluumatkalle.