Aamupala Hiltonissa

Nukuin viime yön erinomaisesti, vaikka muutaman kerran heräsinkin yöllä niistämään. Liikenteen melu ei kuulunut yön aikana huoneeseeni ja itse asiassa ihmettelin sitä hiljaisuutta pitkän aikaa. Varsinkin Lontoossa melu on jatkuvaa, myös yöllä. Ikkunoissa taitaa olla vain yksi lasi, joten kaikki äänet kuuluvat kadulta selkeästi. Korvatulpat ovat kuitenkin hyvä keksintö tottumattomalle… Sen sijaan viime yönä sain nukkua sellaisessa hiljaisuudessa, johon olen Suomessa tottunut.

Aamulla lähdin huoneestani aamupalalle ja voi jestas mikä aamupala se oli! Voin valehtelematta sanoa, että paras mitä olen koskaan syönyt. Sitä iänikuista puurokulhoa en tainnut nähdä missään. Kun astuin ruokasaliin, tarjoilija kysyi minulta ensimmäiseksi että olenko syönyt täällä aikaisemmin aamupalaa. Kun vastasin kieltävästi, hän kertoi minulle mistä mitäkin löytyy. Sen jälkeen hän ohjasi minut pöytään ja tarjoili teetä ja appelsiinimehua. Pöytä oli valmiiksi katettu ja pöydästä löytyi valmiina voinappeja, kokoelma erilaisia hilloja/marmeladeja pienissä rasioissa sekä perinteiset suolat ja sokerit. Tosin sokeriakin löytyi vaaleana ja ruskeana. Sen jälkeen lähdin tutustumaan aamiaistarjontaan... Tarjolla oli perinteistä englantilaista aamupalaa; munakokkelia, paistettuja kananmunia (joissa keltuainen oli jätetty juuri sopivan verran pehmeäksi), makkaroita, sieniä, papuja tomaattikastikkeessa sekä paksuja ja suolaisia pekonisiivuja. Toisella pöydällä oli erilaisia viipaloituja ja paloiteltuja hedelmiä, joista pystyi kokoamaan itselleen hedelmäsalaatin. Siellä oli myös valikoima erilaisia jogurtteja. Kolmannelta pöydältä löytyi perinteiset murot yms. Saman pöydän päädyssä oli valikoima viinereitä, pieniä pasteijoita makealla täytteellä, isoja muffinsseja, kroissantteja jne. Neljäs pöytä sisälsi valikoiman englantilaista leipää ja toki myös lohta ja kinkkua ja muita leivänpäällisiä oli tarjolla. Juomavalikoimasta sen verran, että itse tutustuin tarkemmin omenamehuun, appelsiinimehuun sekä lasilliseen vettä. Omenamehu maistui omenamehulle, appelsiinimehu vastapuristetuille appelsiineille ja vettä oli tarjolla lasipulloissa, jotka olivat samanlaisessa metallisessa jääastiassa, kuin yleensä viinipullot. Tarjoilija oli sillä välin vienyt pöytääni teekannun ja tee oli niin vahvaa, että oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässäni lisäsin siihen maitoa. Ruokailun edetessä tarjoilijat kävivät hakemassa käytetyt astiat pois. Tarjoilijoita oli muutenkin niin monta paikalla, että likaiset astiat eivät kauaa pöydällä odottaneet siivoamista. Se mikä vielä jäi mainitsematta, olivat hillopurkkien näköiset minilasipurkit, jotka sisälsivät mm. ketsuppia, majoneesia ja sinappia. Kaiken lisäksi ne eivät olleet uudelleen täytettävää mallia, vaan niissä oli etiketit paikalla, eli sellaisen etikettitarran joutui päältä irrottamaan, jotta sai kannen auki. Harmi että en ottanut kameraa mukaan, joten minulla ei ole niistä kuvia.

Erään kahvilan näyteikkuna

Ja tällä hetkellä kun siellä kuola suunpielistä valuen kuvittelette minut porvariksi, voin kertoa että maksoin tästä hotelliyöstä kera aamupalan alle 70 puntaa. Varmaankin puolet tuosta huoneeni hinnasta oli aamupalan hinta, oli se sen verran mieletön!

Ja kuten huomaatte, tämänkertainen blogipäivitykseni koski vain aamupalaa, sillä mielestäni se oli kokonaan oman kirjoituksen arvoinen. Huomenna kirjoittelen lisää kaikesta siitä, mitä Bathissa ehdin päivän aikana tehdä, nähdä ja kokea. Ohessa kuitenkin on muutamia kuvia, joita olen tämän päivän aikana Bathista ottanut.

Royal Crescent, Bath: Rakennettu 1700-luvulla, puolikaaren muotoinen

Ps. Tulin siis tänään illalla takaisin Lontooseen ja täysin yhtenä kappaleena. Tosin nyt kurkkukipu on alkanut vaihtua jatkuvaan niistämiseen.