Maanantaipäivä Bathissa

Aamiaisen jälkeen pakkasin tavarani, kirjauduin ulos ja jätin rinkkani säilöön. Suuntasin ensin kohti Jane Austen centreä, joka löytyi helposti. Minulla ei ole karttaa Bathista, mutta vastaantulijat opastavat mielellään ja toisaalta Bathissa on paljon tieviittoja ja opasteita eri nähtävyyksille. Jane Austen centre aukeaa yhdeltätoista ja olin hiukan yli yhdentoista siellä. Siellä oli pieni matkamuistomyymälä, josta ostin kirjan Northanger Abbey, eli suomennettu versio on nimeltään Neito vanhassa linnassa. Kyseisen kirjan tapahtumat sijoittuvat Bathiin ja se on Austenin ensimmäinen julkaistu kirja. Ostin myös opiskelijalipun (n. 5 puntaa) Austenin elämästä kertovaan näyttelyyn ja siihen kuului myös pieni suullinen tietopaketti hänestä ja hänen perheestään.

Kierroksen jälkeen lähdin käymään roomalaisessa kylpylässä. Minun oli tarkoitus mennä sinne jo eilen, mutta se oli juuri menossa kiinni. Ostin sieltäkin opiskelijalipun, jolla pääsin myöhemmin vielä muotimuseoon. Niin ja en siis mennyt kylpemään, vaan kyseessä on yksi Pohjois-Euroopan parhaiten säilyneistä arkeologisista kaivauksista. Yllätyksekseni kylpylästä sai suomenkielisen esitteen ja kuulemma siellä on myös suomalaisia oppaita töissä. Bathissa on kolme kuumaa lähdettä, joista suurimman lähteen (ns. Pyhä Lähde) ympärille roomalainen kylpylä ja temppeli on aikoinaan rakennettu. Esitteen mukaan lähteestä tulevan veden lämpötila on 46,5 astetta. Jos seuraava kuvaamani video toimii, niin siinä on Pyhä Lähde, johon vesi pulppuaa syvältä maan uumenista:

Esitteestä:

"Suuri Allas"

"Roomalaiset valloittivat Britannian vuonna 43 jKr. ja perustivat kylpylän Bathiin. Se on rakennettu vuoteen 75 jKr. mennessä. Kylpylä sai nimensä kelttiläisen lähteen jumalattaren Sulisin mukaan. Sulis vastasi roomalaisten jumalatarta Minervaa. Roomalaisten lähdettyä pakanoiden temppeli hävitettiin ja kylpylä rappeutui ja hautautui. 1100-luvulla lähteen päälle rakennettiin King’s Bath, eli Kuninkaan allas, jota käytettiin terveyskylpyihin ja uimiseen. 1700-luvulla lähdevettä alettiin käyttää terveysjuomana. Ensimmäiset löydöt roomalaisesta kylpylästä tehtiin 1700-luvun alussa, mutta vasta 1880-luvulla suuri osa roomalaisesta kylpylästä kaivettiin esiin."

Roomalaisissa kylpylöissä naiset ja miehet kylpivät yhdessä, ja yleensä alasti. Seuraavassa tekstissä kerrotaan miten kylvetään pitkän kaavan mukaan roomalaisittain:

1. Undress in the changing room (apodyterium) leaving clothes and possessions in the care of a slave. 

2. Enter the warm room (tepidarium) where you would acclimatise to the heat.

3. Move to the hottest room (caldarium) where there might be hot tube for lying in or splashing oneself with. A bell might ring to summon the bathers when the water had reached the best temperature.

Sally Lunn

4. In some bath houses there was a small room of intense dry heat (laconicum) rather like a sauna.

5. The bather would be oiled, massaged and then scraped clean with a strigil. 

6. The bather then returned througth the rooms in descending order of heat and the experience might end with a plunge into a cold bath!

 Roomalaiseen kylpylään sai varata reilusti aikaa, jotta pystyi kaikessa rauhassa kiertämään sen. Kello oli noin kahdessa, kun lopulta lähdin sieltä. Kylpyläkierroksen jälkeen suuntasin välipalalle, sillä oikeastaan minulla ei vieläkään ollut nälkä tukevan aamupalan jälkeen. Löysin kuuluisan Sally Lunn’sin, joka on Bathin vanhin talo (n. vuodelta 1482). Sieltä saa kuuluisia ”Sally Lunn’s Buns”, eli pullia joiden resepti on yli 300 vuotta vanha. Heidän esitteessään pullaa kutsutaan täyteläiseksi, runsaaksi ja pyöreäksi leiväksi, mutta kutsun sitä nyt pullaksi. Niitä nimittäin saa sekä makeana, että suolaisena ja otin itse makean version, eli ”a toasted Sally Lunn Bun and butter, tribtree Jam (Strawberry or Blackcurrant). Se oli hyvää!

"You cannot visit Bath without experience the taste of the World Famous Sally Lunn Bath Bun"

Välipalan jälkeen lähdin kohti Fashion Museumia, eli muotimuseota. Oikeastaan kävelin vähän ristiin rastiin, sillä muotimuseo sijaitsi samalla suunnalla Jane Austen centren kanssa. Siellä on yleensä vaihtuvia näyttelyitä ja tulevien kuninkaallisten häiden takia tällä hetkellä esittelyssä oli hääpukumuotia pääosin 1900-luvulta. Hääpukujen lisäksi siellä oli esillä myös paljon muita vanhoja pukuja, vaatteita, hattuja ja kenkiä. Alla olevassa kuvassa on Silver Tissue Dress, joka on museon vanhin puku, noin vuodelta 1660.

Silver Tissue Dress

Museon jälkeen kävin vielä katsomassa Royal Crescent –nimistä upeaa rakennusta, joka on rakennettu kaaren muotoon. Sen jälkeen kävin hakemassa rinkkani Hiltonista ja sanoin hyvästit Bathille. Toivottavasti pääsen vielä joskus käymään siellä uudestaan!

Balleriina Alicia Markovan sandaalit